Rockin yli 50 syntistä vuotta
Iron Guidenin syntytarina

Ensimmäiset rockin räimeet kuultiin 1950-luvulla, kun alkuperäinen rock 'n' rolliksi kutsuttu populaarimusiikin tyylisuunta syntyi Yhdysvalloissa. Tämä paheellinen musiikillinen liikehdintä korosti rhythm and blues -musiikin räväköitä piirteitä.

Varsinaisesti rockin voittokulku alkoi 1960-luvulla, kun särjetty kitarasoundi räjäytti tajunnat ja sähköbasso korvasi akustisen pystybasson. Muun muassa The Rolling Stones, The Beatles ja The Who valloittivat maailmaa. Asennemusiikki oli tullut jäädäkseen.

1960-luvun rockia leimasivat myös Bob Dylan ja muut folk-henkiset rokkarit sekä hippien psykedeelinen rock. Pössyttelevät hipit kyhäsivät ennenkuulumattomia sävellyksiä, sanoituksia ja soundeja. Jimi Hendrix taituroi kitarallaan ja antoi esikuvan sekä kokeelliselle että raskaalle rockille.

Miehet teryleenihousuissaan korruptoivat nuorison

1960-luvun rhythm and blues -pohjaisen rockmusiikin jatkumoksi voidaan katsoa hard rock. Sen juuret ovat muun muassa The Whon tuotannossa ja garage rockissa. Tunnettuja 1970-luvun hard rock -yhtyeitä olivat muun muassa Black Sabbath ja Scorpions.

Kokeellisuus lähti vyörymään ja johti 1960- ja 1970-luvun vaihteessa progressiivisen rockin syntymiseen. Progen lisäksi toinen psykedeelisen happorockin perillinen oli heavy metal. Raskaita soundeja rakastavia nahkahousuäijiä ei enää nykyään lasketa rokkareiksi, vaan metallimusiikki mielletään omaksi tyylisuunnakseen.

Kirjavin 1970-luvun ilmiö oli kuitenkin melodramaattinen glam rock, joka enemmän tai vähemmän ironisesti korosti rockin visuaalisuutta ja tähtikulttia seksuaali-identiteeteillä leikitellen. Muun muassa Marc Bolan, David Bowie, KISS ja Queen loivat imagonsa näinä räävittöminä vuosina.

Yhdysvalloissa paitsi säilyi folk rockin perinne myös sikisi liuta uusia suuntauksia. The Eagles popularisoi country rockin, Bruce Springsteen otti kantaa urbaanina rocksankarina, southern rock myllersi pinnalle syvästä etelästä ja Carlos Santana fuusioi rockiin latinalaisamerikkalaista poppia.

Näinä vuosikymmeninä myös Iron Guidenin jäsenet saivat alkunsa huuruisissa klubeissa, joissa sex, drugs & rock'n'roll vallitsi. Varmaa tietoa bändin jäsenten vanhemmista ei ole, koska ajan seksuaalimoraali oli varsin löysä ja päihteet tuhosivat monta muistikuvaa tapahtumista. Varmaa kuitenkin on, että musiikki ja megatähteys on jokaisella bändin jäsenellä geeneissä.

Tukka pystyyn tai silmille

1970-luvun puolivälin jälkeen jyrähti ilmoille yksinkertainen punk-musiikki, jossa oli joko humoristinen tai poliittinen asenne. Punkkarit jallattelivat muun muassa Ramonesin ja Sex Pistolsin tahtiin, kun toisaalla alkoi rauhallisempi stadionrock nostaa päätään.

1980-luvulla suurieleiset stadionrock ja hard rock nousivat rockin valtavirtaan U2:n ja Guns N' Rosesin johdolla. Briteissä The Smiths oli vuosikymmenen arvostetuimpia yhtyeitä. Samoihin aikoihin myös Iron Guiden aloitteli uraansa, mutta bändin jäsenten alaikäisyys sekä huomion keskittyminen Bonon aurinkolaseihin ja Jon Bon Jovin permanenttiin estivät bändin pääsyn parrasvaloihin.

Vaihtoehtorock leimasi 1990-luvun alkua. Nirvana nosti esiin grungen, ja RHCP ja R.E.M. kierrättivät menneiden vuosikymmenien musiikkia omilla tyyleillään. Myös punk pulpahti pinnalle uudestaan Green Dayn johdolla, samoin brittipop Oasis ja Blur tulenkantajinaan. Kierrätyshenkeä jatkoivat 2000-luvun alussa glam rock, garage rock ja post-punk.

Nyt maailma on viimein kypsä vastaanottamaan Iron Guidenin. Rockin historiassa kääntyy uusi lehti, kun bändi kiipeää lavoille vahvempana kuin koskaan.